Kai Greene voittajaksi Arnold Classicissa!

22. Arnold Classic oli tapahtumana upea, kuten se on aina. Puitteet Veterans Memorialilla on hienot kilpailuun ja nyt lava oli tyylikkäämpi kuin aikoihin. Oman suolansa illan finaaliin toi Arnoldin antama kunniapalkinto Sylvester Stallonelle kehorakennuksen ja fitness –elämäntyylin sanansaattajana. Arnold Classic oli taas kerran tapahtuma, jonka muistaa pitkään. Tässä lyhyt raportti kilpailun finaalista.

1. Kai Greene, USA. Arnold Classicin voittajaksi julistettiin jo toistamiseen Kai Greene. Greene oli järkyttävän massiivinen, mutta ei ihan partakoneen terävä kuntonsa suhteen. Etureidet olivat tosin erottuvat, mutta rinta- ja selkälihakset olivat vähän nesteiset sekä aamun pre-judgingissa että finaalissa illalla.
Greenellä on massaa aivan liikaa hänen rakenteeseensa nähden ja siksi hänen keskivartalonsa näyttää yhtä paksulta kuin joskus parjaamani Branch Warrenin keskivartalo. Mutta Greene on turvonnut niin törkeästi, ettei ole voinut saada keskivartaloaan pidettyä pienenä.

Greene oli aamukisan jälkeen selvästi pettynyt kuntoonsa, koska istui pumppihuoneessa pää alaspäin ihan kuin olisi hävinnyt jo kilpailun. Niin hän ehkä taisi ajatella, koska hän oli selvästi yllättynyt voitostaan.

Greene valittiin myös parhaaksi poseeraajaksi, joka oli vähän kyseenalainen titteli ja ylimääräinen kymppitonni hänen jo muhkean voittosumman lisäksi. Onhan hän hyvä poseeraaja, mutta ainakin tämänkertainen ohjelma oli melko pliisu. Arnoldin haastattelussa Greene piipitti kuin nössö ja Arnoldkin huomasi tämän, mutta fiksuna miehenä antoi asian vain edetä eteenpäin.

2. Phil Heath, USA. Heath olisi ollut toisaalta kisalle oikea voittaja, sillä hänellä on kaikkea mitä voittajalla pitää olla. Ammattilaisuransa alussa Heath näytti liian kliiniltä, mutta nyt hän on saanut aivan kipeän friikkimäisiä lihasryhmiä, kuten ojentajat, jotka ovat yhdet suurimmista, jota olen kenelläkään koskaan nähnyt. Valitettavasti aamun kunto oli sen verran pehmeä, ettei hänellä ollut ihan täysiä aseita kumota puolustavaa mestaria alas valtaistuimeltaan. Heathin vapaaohjelma oli sekava ja siinä ei ollut mitään harkittua, vaan se näytti olevan melko tuulesta temmattu. Asennot olivat hyviä, mutta tuon tasoiselta kilpailijalta odottaisi jotain klassisempaa ja tyylikkäämpää suoritusta, kuten hänen kokonaisolemuksensakin on. Heathin plussapuolia on ehdottomasti hänen kapea vyötärö ja friikkimäiset lihasryhmät, josta ojentajien lisäksi voisi mainita selkälihakset. Sen sijaan olkapäiden tai hartioiden leveys on hänen kompastuskivensä ja se näkyy silmiinpistävästi esimerkiksi leveä selkä edestä poseerauksissa.

3. Branch Warren, USA. Branch oli yleisön suuri suosikki. Hänellä on hyvä ”working man” –imago, josta yleisö pitää ja hän on hyvin uskottavakin. Branch sai, jo neljännen kerran. Kilpailun Most Muscular –palkinnon, joka yleensä, ennen kuin hän alkoi näitä tunnustuspalkintoja saada, meni kilpailun voittajalle. Mutta eipä suosinut neiti Fortuna vieläkään Branchia. Toisaalta, ei ollut onnen kauppaa se, että hän oli aivan liian vetinen pre-judgingissa. Lihaa löytyy ihan joka lähtöön ja joka paikkaan. Joten tuntuu, että hän on saanut myös hiukan tiristettyä vyötäröönsä pienemmäksi kuin mitä se oli vielä vuosi pari sitten. Pakko sanoa, että tästä miehestä on vain pidettävä, vaikka onhan hän vieläkin hiukan pökkelö rakenteeltaan.

4. Dexter Jackson, USA. Dexter on tullut urallaan siihen pisteeseen, ettei kehitystä enää tulee tai sitten alkaa vesikin virtaamaan ylöspäin joissa. Hänellä on mieletön fysiikka, mutta kehitystä ei ole tullut 12 vuoteen ja se tökkii. Tuomarit ovat nähneet hänet paremmassakin kunnossa ja haluavat nähdä hänet aina parempana. Nyt sen sijaan hän tuottaa pettymystä tuomareiden lisäksi itselleen ja faneilleen. Aamukisan kunto antoi heti viestin, ettei Dex tule sijoittumaan kolmen kärkeen. Hän oli kyllä aivan selvä nelonen, mutta kaukana top 3:sta. Miksi? Siksi, koska esimerkiksi pakarat olivat luokattoman löysät ja edellä mainittu yllätyksettömyys fysiikan suhteen.

5. Toney Freeman, USA. X-mies oli kunnossa, mutta hänen kokonaisuutensa ei vedä vertoja kolmen kärjelle. Freeman on pitkä kehonrakentaja, juuri sellainen, joka olisi ihanne ammattilaisena. Mutta jokin hänessä mättää? Tietysti tulemalla kisaan supertiukkana, sijoitus paranee roimasti, mutta parempi hän oli nyt kuin esimerkiksi pari viikkoa sitten Phoenixissa.

6. Ronny Rockel, Saksa. Rockel on pitkän linjan puurtaja. Hän on huomattu rakenteestaan koko 2000-luvun, mutta massa on hänen ongelmansa. Ei hän suoranaisesti pieni ole, mutta jos vertaa hänen edelleen sijoittuneita kilpailijoita, niin massa ei pahaa tekisi. Kunto oli kohtuullinen, mutta on ollut paremmassakin kunnossa.

Ensi viikolla BODY –nettilehdessä lisää, paljon lisää, kuvia Arnold Classicista ja sen yhteydessä pidetyistä kilpailuista. Nyt Columbus vaikenee ja matka kohti koti-Suomea voi vihdoinkin alkaa!

Teksti ja kuvat: K.P. Ourama

 

Takaisin